Kuluneen syksyn aikana olen ohjannut prosessinomaisella työskentelyotteella eri työyhteisöjä työväkivallan uhan hallintaan. Tärkeän ja vakavan aiheen äärelle on ollut hyvä pysähtyä. Prosessit ovat olleet erilaisia, sillä ne ovat pohjautuneet kunkin työyhteisön yksilöllisiin tarpeisiin. Työskentelytapa on ollut työyhteisöille uusi ja hetkittäin hämmentävä, mutta luottamuksellisen ilmapiirin syntymisen jälkeen uteliaisuus prosessinomaisen työskentelyn mahdollisuuksiin on kasvanut.

Työpäivät ovat usein hektisiä ja niitä sävyttävät kiireen tuntu sekä työn hallitsemattomuus. Nämä elementit ajavat meitä tekemään nopeita ja äkkipikaisia ratkaisuja. Toisinaan innokkuus ja hyvä draivi laittavat meidät juoksemaan suoraan tavoitteeseen. Inhimillistä on malttamattomuus uuden idean syntymiselle. Helposti ajattelemme, että minun mielipiteeni on se paras ja tärkein. Innokkaina päästämme ennemmin raakileisen ajatuksen ilmoille kuin pysähtyisimme yhdessä pohtimaan ja kuulemaan toisen ajatuksia. Usein emme edes huomaa pysähtymisen, ajatusten ja näkökulmien vaihtamisen tärkeyttä.

Prosessinomainen työskentelytapa on erilainen kuin mitä työelämällä on meille tapana opettaa. Se on vaiheittain etenevä, osallistava ja yhteistä tahtotilaa kehittävä prosessi. Lisäksi se mahdollistaa ajan antamisen eri näkökulmien vaihtamiselle, pohdinnalle ja aiheen kypsymiselle. Työskentelytapana se kehittää vuorovaikutustaitoja, luottamusta ja avointa vuoropuhelua. Se luo hedelmällisen maaperän parhaimmille oivalluksille ja antaa luoville ratkaisuille enemmän mahdollisuuksia. Ajallisesti se ei ole nopea, mutta tehokkuus perustuu prosessin jatkuvaan mahdollisuuteen parantaa käsiteltävän aiheen sisältöä.

Mitä tapahtui niille työyhteisöille, jotka malttoivat pysähtyä prosessinomaisen työskentelyn äärelle? Prosessit kestivät neljästä viiteen tapaamiskertaan. Työntekijät kertoivat kokeneensa tärkeimpänä kuulluksi tulemisen tunteen ja sen, että he itse pääsivät kehittämään omia työskentelytapojaan. Esimiestyö puolestaan sai uusia työkaluja. Työyhteisönä he oppivat toinen toisiltaan, saivat oivalluksia ja oivallusten kautta heille tuli sitoutumisen tahto yhdessä päätettyihin asioihin. Tämän jälkeen työväkivallan uhka ei tuntunut enää niin haasteelliselta, sillä prosessinomaisen työskentelyn avulla he olivat tehneet näitä tilanteita varten yhdessä sovitut toimintamallit.

Näiden nettisivujen valmistuminen on ollut myös prosessinomaisen työskentelyn tulos. Puolen vuoden kypsyttely on antanut minulle mahdollisuuden moninaisempaan ja luovempaan pohdintaan. Hetkittäin ovat olleet läsnä malttamattomuuden, ahdistuksen ja epävarmuuden tunteet, mutta prosessiin luottaminen on antanut tilaa ajatusten laajentumiselle. Kiitos tyttärelleni Juliaanalle, jonka kanssa olen saanut vaihtaa ajatuksia. Olen saanut häneltä näkökulmien lisäksi tukea sivujen teknisen osuuden tuottamisessa. Kun aika on oikea, on prosessista päästettävä irti ja esitellä sen aikaansaama lopputulos. Tervetuloa seuraamaan nettisivujani ja täällä jatkossa julkaistavaa blogia työelämän ilmiöistä, väkivallan uhan hallinnasta ja yhteisöllisistä toimintamalleista.