Kuluneella viikolla vietettiin ensimmäistä kertaa Suomessa työnohjauksen teemapäivää. Ylen uutisissa päivä oli nostettu esiin aiheella Työnohjaus auttaa jaksamaan ja lisää koko työyhteisön tuottavuutta. Uutista varten oli haastateltu Lapin yliopiston dosentti ja henkilötuottavuuden tutkimusjohtaja Marko Kestiä, jonka tutkimuksessa on selvinnyt työnohjauksesta saadun tulosparannuksen olevan vuositasolla vähintään 500-1000 euroa työntekijää kohti. Hänen mukaansa tämä hyöty syntyy työn focuksen kirkastamisen, sairauspoissaolojen vähenemisen ja työtekijöiden vaikuttavuuden kautta. 

Työnohjaus terminä voi johtaa harhaan, sillä usein sen ajatellaan olevan perehdyttämistä, oikeiden työtapojen neuvomista tai työn opettamista. Mitä työnohjaus sitten on? Suomen työnohjaajat ry. määrittelee sen seuraavasti: ”Työnohjaus on oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä, joka tapahtuu koulutetun työnohjaajan avulla. Se on työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden yhdessä tulkitsemista ja jäsentämistä.” Työnohjausmuotoja ovat mm. yksilö-, ryhmä-, yhteisö-, esimies- ja kriisityönohjaus. 

Itse toimin yhteisötyönohjaajana ja käytän ratkaisukeskeisiä, prosessinomaisia ja yhteisöllisiä menetelmiä. Näiden menetelmien avulla pysähdyn yhdessä työyhteisön ja esimiehen kanssa säännöllisesti tutkimaan ja reflektoimaan heidän työssä esille nousseita aiheita. Lyhyet, parin tunnin mittaiset tapaamiset noin kolmen viikon välein antavat mahdollisuuden työyhteisön luottamuksellisen ilmapiirin vahvistamiseen, vuorovaikutustaitojen kehittämiseen, päätöksenteon tehostamiseen ja vastuunoton lisäämiseen. 

Työyhteisö koostuu erilaisista persoonista ja usein eri tehtävissä toimivista työntekijöistä, jolloin asioita katsotaan useista eri näkökulmista. Yhteisötyönohjaaja on työyhteisön ulkopuolinen mahdollistaja erilaisten näkökulmien avoimeen kohtaamiseen ja arvostavaan kuulemiseen. Hän tukee omalla työpanoksellaan työyhteisöä pohtimaan työssään esille nousseita kysymyksiä ja haasteita, arvioimaan olemassa olevien käytänteiden toimivuutta ja kehittämään uusia työtapoja. Lähtökohtana on työyhteisön oman asiantuntijuuden vahvistaminen näkökulmien vaihtamisen ja reflektoinnin avulla, johon yhteisötyönohjaaja voi hetkellisesti tuoda oman tietotaitonsa työyhteisön avuksi.

Työyhteisöjen arjessa oleva tehokkuus ja kiire voivat heikentää työilmapiiriä ja toimivaa yhteistyötä. Yhteisötyönohjaajan yksi tärkeimpiä rooleja työhyvinvoinnin alueella on ajan rauhoittaminen yhteisten asioiden käsittelylle. Tällöin vältetään nopeiden ratkaisujen mahdollisesti tuomat virheet ja annetaan aikaa pohdinnalle, eri näkökulmien esille nostamiselle ja yhteiselle päätöksenteolle. Näin työn teosta tulee tehokkaampaa ja laadukkaampaa, lisäksi vaikuttamisen mahdollisuus tukee sitoutumista yhdessä päätettyihin asioihin. Yhteisötyönohjauksessa syntynyt prosessi ei ole koskaan irrallinen osa työyhteisön elämää vaan siellä syntyneet yhteiset oivallukset ja oppimistilanteet siirtyvät tehostamaan arkityötä.

Dosentti ja tutkimusjohtaja Marko Kestilä pitää esimiesten työnohjausta erittäin tärkeänä perustellen sen vaikuttavuutta koko työyhteisöön. Työyhteisöjen itseohjautuvuuden lisääntyessä koen tärkeänä järjestää yhteisötyönohjausta samanaikaisesti koko työyhteisölle, jolloin esimiehelle annetaan yhtäläinen mahdollisuus tarkastella työyhteisön toimivuutta ja hänen suhdettaan siihen yhdessä työyhteisön kanssa. Alaistaitojen kehittyminen tukee osaltaan esimiestyötä, jonka lisäksi esimiehelle annettava oma työnohjaus tukee hänen kehittymistään esimiesroolissaan. Hyvinvoiva esimies on usein yhtä kuin hyvinvoiva työyhteisö.