”Oli ilo nähdä asiakkaan kantavan vastuuta omasta elämästään. Lisäksi työstäni tuli turvallisempaa, kun törmäyskurssit vähenivät.”

Pyydän usein työntekijöitä havainnoimaan, mistä asioista he itse provosoituvat arjessaan. On mielenkiintoista tarkkailla omia kipupisteitä ja inhimillisyyden hetkiä. Tämä tuo myös ymmärrystä toisen ihmisen yllättäville reaktioille. Omat ärsyyntymiseni hetket ovat suurimmillaan silloin, kun joku toinen toimii asiantuntijana minua koskevissa asioissa. Mielelläni kuuntelen ohjeita ja neuvoja, mutta tällöinkin toivon, että saan itse säilyttää oman elämäni asiantuntijuuden.

Asiantuntijuus on mielenkiintoinen aihe. Toisen kokemuksesta on usein hyötyä, jottei itse tarvitse käydä läpi samoja sudenkuoppia. Palkitsevaa on myös toimia asiantuntijan roolissa. Miten antoisaa onkaan päästä kertomaan itselle tärkeästä aiheesta yksityiskohtaista tietoa tai ratkaisemaan haasteita. Oman osaamisen jakaminen tuo työhön merkityksellisyyttä ja mielekkyyttä.

”Omat ärsyyntymiseni hetket ovat suurimmillaan silloin, kun joku toinen toimii asiantuntijana minua koskevissa asioissa.”

Ihmisten kanssa työskennellessä asiantuntijuudella on omat haasteensa. Onnistuakseen se edellyttää empaattista kohtaamista ja kykyä aitoon kuunteluun. Tällöin on tietoisesti tunnistettava ne hetket, kun toisen puolesta ajatteleminen pyrkii nousemaan pintaan. Miten helposti tapahtuukaan ne tilanteet, kun tiedämme, mikä toiselle on parasta. 

Hoito- ja ohjaustyössä asiakkaan oman elämän asiantuntijuus voidaan kokea uhaksi. Tällöin ehkä pelätään menettää työtä helpottamaan syntyneet rutiinit tai joudutaan omalle epämukavuusalueelle. Usein työnohjaajana ja coachina kuulen, kuinka henkilökunta kertoo tai päättää asioita asiakkaiden puolesta. Tällöin mietin, voiko koko asiakasyhteisön toiveet olla samankaltaiset, tunnin tarkkuudella viikon jokaisena päivänä? Vai onko kenties niin, että uudelle asiakkaalle kerrotaan talon tavat, joihin ei mielellään haluta tehdä poikkeuksia? Kiire tai henkilökunnan vähyys ovat usein ne viimeiset selitykset, kun lähden kyselemään asioista tarkemmin.

”Mielelläni kuuntelen ohjeita ja neuvoja, mutta tällöinkin toivon, että saan itse säilyttää oman elämäni asiantuntijuuden.”

Työntekijät usein pelkäävät, että asiakkaiden toiveet tai niiden toteuttaminen ovat haasteellisia. Kuulen jo ennalta luotuja uhkakuvia pesemättömistä tiskeistä tai muista arjen haasteista. Eikö jokaisessa kodissa joskus tiskit loju pöydillä? Mitäpä jos, ensi kerralla kysytäänkin asiakkaalta itseltään, mitä hän toivoo, jotta hän saisi itselleen oman elämänsä näköisen, mielekkään, onnellisen ja vastuullisen arjen?

Mitkä ovat omat kokemukseni asiantuntijan roolista luopumisesta, kun annoin asiakkaan itse olla oman elämänsä asiantuntija? Kaikkinensa minun työstäni tuli helpompaa, kun en joutunut miettimään ja tekemään päätöksiä hänen puolesta. Mitä se minulta vaati? Arvostavaa kohtaamista ja tietoista kuuntelua. Sallivuutta, heittäytymistä ja joustavuutta. Mitä se antoi? Oli ilo nähdä asiakkaan kantavan vastuuta omasta elämästään. Lisäksi työstäni tuli turvallisempaa, kun törmäyskurssit vähenivät. Mikä eniten yllätti? Asiakkaiden toiveiden pienuus ja arkisuus, tärkeintä heille oli tulla kuulluksi.